Mäkimeirami

Kuvaus

Mäkimeirami (Origanum vulgare) on yleisesti tunnettu ”pörriäismagneettina.” Se viihtyy aurinkoisessa, kuivahkossa ja lämpimässä paikassa, kalkkipitoisessa maaperässä ja kukkii heinä-elokuussa. Kukissa pörrää jatkuvasti kimalaisia, mehiläisiä ja perhosia. Syynä suosioon on todennäköisesti se, että kukkien mesi on poikkeuksellisen sokeripitoista, 76-prosenttista. Yleensä meden sokeripitoisuus on 15–75-prosenttista. (Lähde: Parkkinen, Paukkunen, Teräs: Suomen kimalaiset, 2018).

Kukat ovat vaaleanpunertavia, joskus valkoisia. Ne ovat hyviä leikkokukkia. Korkeutta kasville kertyy 20–60 cm.

Mäkimeiramilla maustettiin silakkaruokia

Mäkimeiramin eräs alalaji, punamäkimeirami kasvaa Lounais-Suomessa villinä. Saaristolaiset käyttivät sitä aikanaan erityisesti silakkaruokien maustamiseen. Sittemmin sen käyttö on harvinaistunut. Yliagronomi Bertalan Galambosi arvioi kirjassaan Yrttien viljely (Opetushallitus, 2016) että syynä saattaa olla se, että kuivattu mäkimeirami on pistävämmän makuista kuin kaupoissa myytävä mauste.
Tätä ei pidä säikähtää, mäkimeirami sopii edelleen maustekäyttöön. Lisää tuoreet lehdet ruokaan vasta aivan loppuvaiheessa, jotta maku ei heikkene. Pitsojen, pasta- ja tomaattiruokien lisäksi se sopii moniin muihinkin ruokiin, kuten kala-, kana- ja liharuokiin.

Eri asia kuin oregano

Mäkimeiramia kutsutaan oreganoksi, mikä on hieman harhaanjohtavaa. Kaupan maustehyllyssä myytävä oregano on nimittäin mausteiden sekoitus. Se koostuu mäki-, mauste-ja turkinmeirameista.
Näiden lisäksi on myös olemassa maustemeiramia (Origanum majorana), joka on yksivuotinen yrtti. Sitä on kasvatettu Suomessa pitkään.

Lönnrotin ohjeita

Maustekäytön lisäksi mäkimeiramia on käytetty lääkinnällisesti. Sillä on parannettu yskää, ruuansulatus-, hengitys- ja ilmavaivoja, haavoja, rohtumia ja hyönteisten pistoja. Kosmetikkaateollisuus käyttää sitä kasvovesissä, naamioissa ja kylvyissä.
Elias Lönnrotkin tunsi kasvin. Hän kirjoitti siitä vuonna 1860 ilmestyneessä Flora Fennicassa. ”Lääkevoima lieventävä ja vahvistava. Yskässä, vaimoväen kuukautis-vioissa sisällisesti ja hauteina ulkonaisesti lievittävänä. Lehdistä saadaan hyvää teetä, kun niille keväällä riivittynä lyödään kiehuvaa vettä, ne sitte siitä otettuna sykerretään ja kuivataan kuumilla rautalevyillä ja sullotaan tousiin vasta vuoden päästä viljeltäväksi. Tuoreeltaan juomisen sekaan käydessä pantuna ne lisäävät sen voimaa, ja kuivaneena tynnyriin ripustettuna pitävät juomisen kauvemmin happanematta. Käytetään myös makkaran ryydeiksi, punapaineeksi j.m.”

Lönnrot tallensi kasvista seuraavat toisintonimet: metsämirrami, nestepuna, sydämmenvahvistus ja uniruoho.

Vuoren kaunistus

Kasvin tieteellisen nimen alkuosa, origanum tulee kreikan kielen vuorta tarkoittavasta ’oros’ ja iloon viittaavasta ’ganos’ sanoista, yhdistettynä siis ’vuoren kaunistus.’ Tieteellisen nimen loppuosa ’vulgaris’ tarkoittaa yleistä.