Siankärsämö

Kuvaus

Siankärsämö (Achillea millefolium) on luonnonkasvi, joka kukkii pitkään heinä-syyskuussa. Puutarhassa se kannattaa istuttaa kuivaan ja paahteiseen paikkaan, sellaiseen, missä ei oikein mikään puutarhakasvi viihdy. Ravinteikkaassa maassa siankärsämöstä tulee liian hallitseva. Se nimittäin leviää sekä maavarsilla että siemenistä. Monet pitävätkin sitä rikkaruohona. Maavarret voivat muodostaa niin tiheän verkon, että muut kasvit tukahtuvat.

Siankärsämö on tärkeä hyönteisille

Siankärsämö on tärkeä monille hyönteisille. Se on perhosten mesikasvi ja muun muassa Etelä-Suomessa yleisen yöperhosen, kärsämöpikkumittarin toukan ravintokasvi.
Kukissa näkee usein muitakin pieniä hyönteisiä.
Kukkavarret jäävät talventörröttäjäksi ja siemeniä syövät punatulkku ja urpiainen.
Kukat ovat hyviä leikko-ja kuivakukkia.

Tuoksuu vai haisee?

Siankärsämön lehdet ja kukat tuoksuvat voimakkaasti. Toiset luonnehtivat ryytimäiseksi, toiset tympeäksi. Kasvin kirpeitä, tillimäisiä lehtiä voi käyttää tillin tapaan silputtuina salaatteihin, kastikkeisiin, keittoihin ja yrttisuolaseoksiin.
Asterikasveille herkistyneille kasvi voi aiheuttaa allergisen reaktion.

Lääke -ja maustekasvi vailla vertaa

Lääkintäkäytössä siankärsämöllä on tuhansia vuosia vanhat perinteet. Sitä on käytetty jo antiikin aikana haavojen ja tulehdusten hoitoon, verenvuodon tyrehdyttämiseen ja synnytystuskien lievittämiseen. Ranskassa kasvia on kutsuttu timpurin yrtiksi.

Tieteellisen nimen alkuosa Achillea viittaa antiikin sotasankariin Akhilleukseen, joka tarun mukaan keksi kasvi parantavan vaikutuksen.

Elias Lönnrotin mukaan kärsämöllä voi hoitaa ”veren tai muita juoksuja, puhkuja, ähkyjä, reväsimiä, synnytystuskia, leinivikoja, lökätautia ja muita.”

”Reväsin” tarkoittaa sydänvaivoja ja ”leini” monenlaisia vilustumiseen liittyviä oireita.

Nykylääketiedekin tunnustaa kasvin parantavat ominaisuudet. Sen ainesosat estävät tulehduksia ja kynsisienten kasvua, vaikuttavat supistavasti sekä ulkoisesti että sisäisesti.

Ehkä jopa 160 nimeä

Siankärsämö on eräs yleisimmistä luonnonkasveista Suomessa. Se tuntenevat kaikki. Väitetään, että sillä on 160 eri nimitystä suomen kielellä. (Lähde: http://www.yrttitarha.fi/kanta/siankarsamo/) Tätä on kyllä vähän vaikea uskoa.
Elias Lönnrot mainitsee Flora Fennicassa 42 eri nimeä:
Aivastusruoho, häränhäntä t -kukka, juhaninkukka, kaljanen, karvakello, ketohumala, kirokukka, kuivan-maan-heinä, kuperkeikka, kyörtänöruoho, kärsä- tai lavantautiheinä, mäntäpää, nenäheinä t. ruoho, nenästi, nenätiisti, pellonpöhkärä, – pyökäri, -vanha, -vanhanen, -vanhatin, – vanhin- t. -vanhus, peltohumala t. -ruoho, piennarkukka, pietarinkukka t. -ryyni, puntarpää, pyörtänö-pöllö, tai -ruoho, – tollakka, tai -tollo, rautaheinä t. -ruoho, ryynikukka, satahinen, satahisen-lehti, satalatva t. -lehti, siankärsä t. -siera, sieranheinä t. -ruoho, tuhatlatva.Kasvi on tunnettu muun muassa nimillä tuhattaituri, pellonvanhin, tuhatlehtinen, noitakukka, akantupakka, kaljanen, kaljakukkanen, nenäruoho, tuhatlatva, hurstinkukka, aivastusjuuri ja ojapöllö.

Kaljaan viittaavat nimet johtuvat siitä, että kasvilla on ennen maustettu olutta. Nenäruoho viitannee kasvin yrmäkkään tuoksuun ja tuhatlehtinen kärsämön lehtiin. Tieteellisen nimen jälkiosakin millefolium tarkoittaa tuhatlehtistä.

Vuonna 2021 siankärsämö oli Maatiainen ry:n valitsema vuoden maatiaiskasvi.